STEINERPEDAGOGIIKKA

Steinerpedagogiikan taustalla vaikuttaa Rudolf Steinerin (1861–1925) aikanaan luoma ja nyt jo usean opettajasukupolven soveltama ja edelleen kehittämä kokonaiskuva ihmisen kehityksestä ja kasvusta.

Ihmiskäsityksessä keskeistä on, ettei lapsen kasvua käsitetä ainoastaan perimästä ja ympäristötekijöistä johtuvaksi, vaan ihmisellä on myös yksilöllinen minuus, joka jäsentyy osaksi kokonaispersoonallisuutta. Lapsessa on ainutlaatuista yksilöllisyyttä jo syntyessään. Kasvatuksella autetaan lasta kasvamaan eli tuomaan esiin yksilöllisyyttä ja tulemaan enemmän omaksi itsekseen. Jokaista oppilasta pidetään ainutkertaisena ja yksilöllisenä minuutena. 

Yksilöllisyyden huomioiminen konkretisoituu myös opetusmenetelmissä, ikäkausien huomioimisessa ja esimerkiksi oppilasarvioinnissa. Yksilöllisyyteen ja yhteisöllisyyteen kasvaminen eivät ole toisiaan poissulkevia asioita. Yksilöllisyys tarvitsee ympärilleen terveen ja kasvua tukevan yhteisön samoin kuin terve ja hyvinvoiva yhteisö rakentuu tasapainoisista ja hyvinvoivista yksilöistä.

Steinerkouluille tunnusomaista on tunne-elämän, vuorovaikutustaitojen, taiteen ja toiminnallisuuden painottaminen. Opetuksessa pyritään kiireettömyyteen, rauhaan ja turvallisuuteen.